Sopimuksellisuuden idea

Sopimuksellisuus voidaan ymmärtää monella eri tavalla ja se voi tarkoittaa monenlaista toimintaa, jolle on yhteistä tekemätön työ ja sen organisoiminen. Sopimuksellisuus ei ole mikään julkisen sektorin tiukassa kontrollissa oleva uusi järjestelmä, vaan pikemminkin uutta yhteistoimintaa kehittävä toimintakulttuurin muutos. Usein julkinen sektori on tavalla tai toisella mukana sopimuksissa, jos ei sopimusosapuolena, niin rahoittajan roolissa.

Maaseutupolitiikan näkökulmasta sopimuksellisuudella tarkoitetaan maaseudun toimintojen yhdistämistä joustavan työn- ja hyödykkeiden välitysmekanismin avulla, joka samalla täydentää yksityisen ja julkisen sektorin olemassa olevia järjestelmiä. Sopimuksellisuus-käsitteeseen liittyvät oleellisesti käsitteet: uusi sopimuksellisuus, maaseutusopimus ja maaseudun palvelusopimus.

Maa- ja metsätalousministeriön määritelmän mukaan maaseutusopimus on joustavasti toimiva työn ja hyödykkeiden välitysmekanismi, jonka avulla kehitetään maaseudun toimintoja. Se nostaa työn ja toimeentulon lähteitä käytännöiksi ja hyödykkeitä kansalaisten käyttöön edistäen siten elinvoimaisen ja toimivan maaseudun kehittymistä. Se kohentaa maaseutuympäristön laatua ja lisää maaseudun vetovoimaisuutta asumis- ja työympäristönä. Maaseutusopimus vähentää tekemätöntä työtä ja hyödykkeiden vajaakäyttöisyyttä. Sen edunsaajia ovat sekä maaseudulla asuvat että maaseudulla vierailevat eli kaikki suomalaiset. Maaseutusopimus täydentää tavanomaista yritystoimintaa ja julkisen vallan käytössä olevia kehittämisjärjestelmiä. Sopimusmenettely soveltuu monille aloille hoiva- ja hyvinvointipalveluista ympäristön ja teidenhoitoon.

Muun muassa Vaasan yliopistossa ilmiöstä käytetään nimitystä ”Maaseudun palvelusopimus”, joka tarkoittaa toimintatapaa maaseudun pienten töiden organisoimiseksi välittäjäorganisaation avulla.

Sopimuksellisuuden toimialat

Sopimuksellisuutta voi olla kaikilla niillä toimialoilla, joilta löytyy tekemätöntä työtä. Tällä hetkellä suurin tarve ja eniten sopimuksellisuuden käytäntöjä on ympäristö- ja hyvinvointialoilla.

Sopimuksellisuuden taustaa

Maaseudulla on paljon tekemättömiä töitä, kuten hoitamatta jääneitä maisemakokonaisuuksia ja siivouspalveluiden tarvetta kotitalouksissa. Työt ovat usein hajallaan ja varsin pienimuotoisia. Töille olisi tekijöitäkin, kuten työttömiä tai vajaatyöllistettyjä henkilöitä. Ongelmana on, että töille ei löydy välttämättä maksajaa. Jos maksaja kuitenkin löytyy, on edelleen epätodennäköistä, että töiden tekijä ja teettäjä oma-aloitteisesti kohtaisivat toisensa. Tätä taustaa vasten jo muutaman vuoden ajan Suomessa on valmisteltu maaseutusopimusmallia, joka olisi vastaus maaseudun muutoksen aiheuttamiin tarpeisiin ja etenkin pienten hajallaan olevien työtehtävien tekemiseen. Malli on ollut ja on edelleen hieman selkiytymätön ja muotoutumassa, vaikka aiheeseen liittyen on toteutettu erityyppisiä kokeiluhankkeita.

Ympäristökysymyksissä maaseutusopimuksella viitataan useimmiten julkisen ja yksityisten toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja sopimusjärjestelmään. Se voi kuitenkin olla ympäristöasioissa ja esimerkiksi hoiva- ja hyvinvointialalla myös väljempää sopimusperusteista toimintaa, jossa julkinen sektori ei välttämättä ole lainkaan sopimuksen tekijänä.

Ympäristökysymykset ovat alun alkaen olleet sopimuksellisuuden ydintoimialaa: Esimerkiksi Ranskan maaseutusopimusjärjestelmä, jossa on samoja piirteitä kuin Suomessa kyse on nimenomaan sopimuksien teosta julkisen sektorin ja maanviljelijöiden kesken. Suomessa järjestelmän ollessa vasta muotoutumassa mitään toimialaa ei ole haluttu sulkea pois ja sovelluksien kirjo on laaja.

Lisätietoja sopimuksellisuuden taustasta esimerkiksi seuraavista julkaisuista:
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu (2003). Maaseudun uudet työt. Suomalainen maaseutusopimus keskusteluun. Julkaisun tiiviastelmä saatavissa tästä.

Eisto Ilkka, Palviainen Simo, Pohjonen Soile, Vihinen Hilkka (2006). Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa. Saatavissa: http://www.mtt.fi/met/pdf/met80.pdf

Sopimuksellisuus työllistämisen välineenä

Sopimuksellisuuden avulla pyritään organisoimaan maaseudun sirpaleisia työtehtäviä. Maasutupolitiikan yhteistyöryhmä on listannut laajenevia ammattiryhmiä, joita tarvitaan maasudulle. Aina elantoa ei voi saada yhdestä ammatista, mutta yhdistelemällä toimialoja voi uusia työpaikkoja syntyä. Seuraavassa listassa laajevia ammattiryhmiä:

• kerho-ohjaaja
• avainpoimija
• taidekasvattaja
• reitistöjen- ja luonnonsuojelualueiden hoitaja
• tapahtumien järjestäjä
• tieisännöitsijä
• maisemanhoitaja
• moniosaava kulttuuriyrittäjä
• kyläavustaja
• ympäristömetsuri
• kylämetsuri
• metsäpalveluyrittäjä
• tietoliikenteen tukihenkilö
• mökkitalonmies
• jätehuoltoyrittäjä
• kotityöntekijä
• tiemaisemanhoitaja
• energiapuuyrittäjä
• korjausrakentaja
• kylän vanhin

Joskus ainoa tapa työllistyä esimerkiksi ylläoveliin työtehtäviin on oman yrityksen perustaminen. Opas oman yrityksen perustamiseen.

Sopimuksellisuus liittyy myös yhteisötaloteen eli sosiaalitalouteen sekä epätyypilliseen työllistämiseen. Uudenlaisia työn organisoinnin muodot ovat vaihtoehtoja perinteiselle työllistämiselle. Yksi töiden organiointimuoto on osuuskunnan perustaminen. Perustamisesta lisätietoa Pellervo-Seuran Osuuskunnan perustajan oppaasta.

Usein kysyttyä - 7 kysymystä ja vastausta

1. Mille aloille sopimuksellisuutta voidaan soveltaa?

Vastaus:

Sopimuksellisuutta on kokeiltu monilla eri aloilla ja se näyttää soveltuvat lähes kaikille aloille alueen tarpeiden mukaan. Erityisesti maisemanhoitotehtävissä sekä hoiva- ja hyvinvointialoilla sopimuksellisuus on osoittautunut tärkeäksi toimintatavaksi.

2. Mitkä tahot sopivat välittäjäorganisaatioiksi?

Vastaus:
Välittäjäorganisaatioksi sopivat sellaiset yhteisöt, jotka toimivat lähellä sekä viranomaisia, että käytännön kenttätyötä. Paikalliset toimintaryhmät voivat jollain alueella olla sopivia välittäjäorganisaatioita, kun taas toisaalla kyläyhdistykset tai erilaiset seurat voivat olla sopivia toimijoita tähän tehtävään.

3. Kuka rahoittaa välittäjäorganisaatiotoimintaa?

Vastaus:
On selvää, että välittäjäorganisaatiotoiminta tarvitsee erillistä rahoitusta eli toimintaa ei voi hoitaa pelkästään talkoilla tai muun työn ohessa. Tällä hetkellä toiminta rahoitetaan erilaisilla hankkeilla. Tavoitteena on kehittää ns. maaseutusopimusjärjestelmää siihen suuntaan, että julkisista varoista olisi mahdollista tukea sopimuksellisuutta.

4. Kuka maksaa palkan töiden tekemisestä?

Vastaus:
Palkan maksaja on yleensä töiden tilaaja. Tilaaja voi olla kuka tahansa; valtio, kunta, yritys, yhdistys, kotitalous. Julkisella sektorilla ja erilaisilla säätiöillä on satoja rahoitusmuotoja. Niitä pitää vain osata aktiivisesti hakea. Tässä vaiheessa ei ole olemassa mitään uutta rahaa itse sopimuksilla sovittaviin töihin.

5. Miten sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatiot eroavat
työvoimatoimistoista?

Vastaus:
Sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatioiden ensisijainen tehtävä ei ole huolehtia työllistämisestä, vaan pienten sirpaleisten töiden organisoinnista ja uusien palvelujen järjestämisestä. Tämän tavoitteen johdosta myös työpaikkoja syntyy. Monet työvoimatoimistojen ja välittäjäorganisaatioiden tehtävät ovat samanlaisia, kuten esimerkiksi työntekijä ja työnantajan yhteen saattaminen, mutta lähestymistavat poikkeavat toisistaan. Työvoimatoimisto on viranomainen, kun taas sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatio sijoittuu viranomaisen ja kansalaisten välimaastoon.

6. Mitä hyötyä sopimuksellisuudesta on?

Vastaus:
Sopimuksellisuuden avulla voidaan organisoida niitä töitä, jotka syystä tai toisesta jäävät alueella hoitamatta. Julkinen sektorin kautta ei ole enää mahdollista saada kaikkia palveluita eivätkä yrityksetkään ole kiinnostuneita hajallaan olevien palveluiden tuottamisesta. Sopimuksellisuuden kautta voidaan synnyttää uusia, yrityksiä, työpaikkoja ja ansionlähteitä esimerkiksi yhdistyksille.

7. Mitä uutta sopimuksellisuudessa on? Eikö samanlaisia asioita ole tehty jo ennemminkin?

Vastaus:
Joka paikassa työn tekijä ja teettäjä eivät kohtaa itseohjautuvasti, vaan heitä on autettava tai rohkaistava. Erilaisten rahoitusmuotojen selvittäminen ja mahdollisuuksien voi synnyttää uusia yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijat saattavat innostua palvelujen järjestämisestä. Mikäli sopimuksellisuutta ei kehitetä, on mahdollista, että palvelut siirtyvät yhä kauemmaksi maaseudun asukkaista ja esimerkiksi maaseutumaisemasta ei huolehdi kukaan.

Kommentoi tai kysy lisää keskustelupalstalla tai plin(a)uwasa.fi